Valtameri
Valtameret ovat maapallon suurimpia meriä. Tavallisesti niitä määritellään olevan kolme, neljä tai viisi:
| Pinta-ala[1] 106 km2 |
Keskisyvyys km | |
|---|---|---|
| Tyynimeri | 147 | 4,2 |
| Atlantin valtameri | 88 | 3,3 |
| Intian valtameri | 49 | 3,8 |
| Eteläinen jäämeri | 77 | 3,6 |
| Pohjoinen jäämeri | 14,1 | 1,53 |
Pohjoista ja Eteläistä jäämerta ei aina lueta erillisiksi valtameriksi, vaan Pohjoista jäämerta pidetään Atlantin jatkeena, kun taas Eteläisen jäämeren katsotaan olevan vain eteläisin osa Atlanttia, Tyyntämerta ja Intian valtamerta.
Toisinaan jaetaan lisäksi vielä sekä Atlantti että Tyynimeri eteläiseen ja pohjoiseen osaan, jolloin valtameriä olisi kaikkiaan seitsemän. Sen mukaisesti puhutaan toisinaan "seitsemästä merestä", varsinkin viitattaessa merimiesten kokeneisuuteen.[2]
Valtameret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyynimeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tyynimeri
Tyynimeri eli Iso valtameri on maailman suurin merialue, joka sijaitsee Aasian ja Amerikan mantereiden välissä. Se peittää yhden kolmasosan maapallon pinta-alasta. Maapallon syvin kohta, 10 920 metriä syvä Mariaanien hauta, sijaitsee Tyynessämeressä. Pohjois–eteläsuunnassa valtameren leveys on noin 15 500 kilometriä ja itä–länsisuunnassa noin 19 800 kilometriä. Tyynessämeressä on noin 25 000 saarta.
Tyynenmeren veden lämpötila vaihtelee napa-alueiden läheisten osien noin nollasta asteesta päiväntasaajan 25–30 celsiusasteeseen. Muutoksia meren normaalin lämpötilaan aiheuttaa 3–5 vuoden välein syntyvä El Niño -sääilmiö.
Atlantin valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Atlantin valtameri
Atlantin valtameri on maapallon toiseksi suurin valtameri. Atlantin valtameri sijaitsee Euroopan, Amerikan ja Afrikan välissä. Se kattaa noin viidesosan Maan pinta-alasta. Nimi tulee Kreikan mytologiasta ja tarkoittaa ”Atlaksen merta”. Meren syvin kohta on Puerto Ricon haudan 8 376 metriä[3].
Intian valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Intian valtameri
Intian valtameri on maailman kolmanneksi suurin vesialue, joka kattaa vajaat 15 prosenttia maapallon pinta-alasta.
Pohjoinen jäämeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pohjoinen jäämeri
Pohjoinen jäämeri on suuri merialue, joka kattaa Atlantin valtameren pohjoisosan yltäen aina Grönlannin ja Pohjois-Aasian kautta Beringinsalmelle ja Pohjois-Amerikan arktisille saarille. Se on suurimmaksi osaksi jäässä vuodet ympäriinsä.
Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine.
Merestä löytyy myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret sijaitsevat Norjan ja pohjoisnavan välissä. Venäjän alueeseen kuuluvat muun muassa Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa.
Eteläinen jäämeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Eteläinen jäämeri
Eteläinen jäämeri on Etelämannerta ympäröivä valtameri. Sen erottaa muista valtameristä Länsituulten virta. Meren pinta-ala on 20 327 000 km² ja rantaviivaa on 17 968 km. Meren syvin kohta on 7 235 metriä.
Valtamerten rajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki valtameret ovat yhteydessä toisiinsa. Pohjoisella pallonpuoliskolla ja vielä päiväntasaajan seudulla mantereet kuitenkin erottavat ne selvästi toisistaan. Sen sijaan etelässä, Etelä-Amerikan, Afrikan ja Australian eteläkärkien eteläpuolella, valtameret liittyvät toisiinsa ilman selvää rajaa, sillä Etelä-Amerikan eteläkärjen ja Etelämantereen välissä on noin tuhat kilometriä leveä vesiväylä, Drakensalmi, ja Afrikan ja Australian etelärannikoilta on Etelämantereelle vielä pidempi matka. Tavallisesti tällä alueella pidetään valtamerten rajoina näiden mannerten tai niiden läheisyydessä olevien saarten eteläisimpien kärkien eli Kap Hornin, Hyväntoivonniemen ja Tasmanian eteläkärjen pituuspiirejä. Eteläisen jäämeren erottaa muista valtameristä Länsituulten virta, ja rajana pidetään yleensä 60. eteläistä leveyspiiriä.
Merivirrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtamerissä on halkaisijaltaan jopa satojen kilometrien kokoisia pyörteitä, joissa vesimassa voi pysyä samana vuodenkin. Pyörteen lämpötila ja suolapitoisuus eroavat siksi muusta valtamerestä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ursula Ahvenisto, Esa Boren, Sven-Erik Hjelt, Tuija Karjalainen, Jarmo Sirviö: Geofysiikka tunne maapallosi, sivu 81, Sanoma Pro (WSOY), 2004, ISBN 978-951-026-113-2
- ↑ Seitsemän valtamerta Tieteen kuvalehti. Viitattu 15.8.2014.
- ↑ Puerto Rico Trench The Five Deeps Expedition. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ Valtameren pyörre, Yle.fi, viitattu 25.9.2013
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stow, Dorrik A. V.: Oceans: An Illustrated Reference. University of Chicago Press, 2006. ISBN 9780226776644. Kirja Googlen teoshaussa.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valtameri Wikimedia Commonsissa
- UN Atlas of the Oceans (englanniksi)
- Ocean Portal: Find Your Blue Smithsonian National Museum of Natural History (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||
