Sanomalehti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The New York Timesin etusivu ensimmäisen maailmansodan päättymispäivänä 11. marraskuuta 1918.
Erilaisia sanomalehtiä.

Sanomalehti on päivittäin tai monta kertaa viikossa ilmestyvä iso, tavallisesti monisivuinen painate, joka välittää ajankohtaista uutistietoa ja sisältää tavallisesti myös ilmoituksia, viihdettä, mainoksia ja muuta vastaavaa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset sanomalehdet julkaistiin Englannissa 1600-luvun puolivälissä. Niiden asema vakiintui kuitenkin vasta 1700-luvulla.[2]

Suomen ensimmäinen sanomalehti oli Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo (1771) ja ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti Suomenkieliset Tieto-Sanomat (1776). Vanhin edelleen ilmestyvä suomalainen sanomalehti on Åbo Underrättelser (1824). Vanhin edelleen ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti on Keskisuomalainen, jonka edeltäjä Keski-Suomi perustettiin 1871. Nykyään Suomen suurin sanomalehti on Ilta-Sanomat.

Sanomalehtien jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtikioski Saltassa, Argentiinassa.

Suomessa sanomalehdet jaotellaan usein seuraavasti:

  • Valtakunnalliset lehdet, jotka leviävät koko Suomeen.
  • Maakuntalehdet, jotka ovat maakuntansa laajalevikkisimpiä lehtiä.
  • Aluelehdet, jotka ovat maakuntaa pienemmän alueen päälehtiä.
  • Paikallislehdet, jotka yleensä ilmestyvät yhden tai muutaman kunnan alueella.
  • Ilmaisjakelulehdet, jotka ovat lukijalle maksuttomia, mainoksin rahoitettuja lehtiä.
  • Työväenlehdet, jotka ovat vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen sitoutuneita. Voivat olla valtakunnallisia tai maakunnallisia.

Täsmällinen rajanveto sanomalehden ja aikakauslehden välillä on hankalaa. Sanomalehden sisältö on tyypillisesti uutisellisempaa kuin aikakauslehden. Sanomalehdet pääsääntöisesti painetaan ohuemmalle ja huonompilaatuiselle paperille kuin aikakauslehdet, niin sanotulle sanomalehtipaperille. Molemmista yleistyksistä on kuitenkin poikkeuksia. Sanomalehdet myös mielletään aikakauslehteä enemmän kertakäyttötuotteiksi. Sanomalehtien julkaisemat liitteet ovat yleensä aikakauslehden luonteisia.

Sanomalehdet ovat levikkinsä kannalta valtakunnallisia, maakunnallisia tai paikallisia lehtiä, ilmestymisajankohtansa kannalta aamu-, (ilta)päivä-, ilta- tai sunnuntailehtiä ja poliittisen sidonnaisuutensa kannalta puoluelehtiä tai riippumattomia (puolueettomia) lehtiä. Nykyisin sanomalehti käsittää paperilehden lisäksi internetissä julkaistavan näköislehden (digilehti), lehden verkkosivuilla julkaistavat uutiset ja muun aineiston sekä matkapuhelimilla käytettävät mobiilipalvelut.

Suomessa ilmestyy noin 200 sanomalehteä. Nimitystä päivälehti käytetään sanomalehdestä, joka ilmestyy 4–7 päivänä viikossa. Tilattavat tai ostettavat sanomalehdet haluavat erottautua ilmaisjakelulehdistä, jotka ”tulevat pyytämättä”. Myös tilattavien tai ostettavien sanomalehtien tuloista valtaosa tulee ilmoittajilta. Luokitellut pikkuilmoitukset kuten työpaikka- ja asuntoilmoitukset ovat olleet merkittävä osa perinteistä sanomalehteä, mutta niiden julkaiseminen on siirtynyt nopeasti verkkoon sen tarjoamien hakutoimintojen ja edullisuuden vuoksi.[3] Sanomalehdellä on oltava tarkastettu levikki, jonka vuosittaisesta mittaamisesta vastaa Levikintarkastus Oy. Sanomalehdet kuuluvat Sanomalehtien Liittoon.

Osa ilmaisjakelulehdistä kuuluu Kaupunkilehtien liittoon. Niitä nimitetään kaupunkilehdiksi. Liittoon hyväksytään jäseniksi vain, jos lehti on ilmestynyt säännöllisesti vähintään vuoden ajan ja siinä on sama prosentuaalinen osuus journalistista sisältöä kuin sanomalehdissä. Kaupunkilehtiä on Suomessa 52 kappaletta. Kaupunkilehdet ovat pääosin sivukooltaan tabloideja, mutta joukossa on myös broadsheet-kokoisia lehtiä.lähde?

Sanomalehtien sivukoko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sanomalehtiformaatti

Sanomalehtien sivukoko on yleensä joko broadsheet (noin 40 cm × 55 cm) tai tabloidi (noin 27 cm × 40 cm, puolet broadsheetistä). Eurotabloid-formaatti on kahden edellisen väliin sijoittuva koko, 315 mm × 430 mm. Eurotabloidin suosio on jälleen kasvussa lukijaystävällisen sivukoon johdosta.lähde?

Koot vaihtelevat jonkin verran. Vuoden 2000 jälkeen useat lehdet, esimerkiksi Ruotsin laajalevikkisimpiin lehtiin kuuluvat Svenska Dagbladet ja Dagens Nyheter ovat siirtyneet broadsheet-koosta tabloid-kokoon. Suomessa ruotsinkielinen Hufvudstadsbladet on tehnyt samoin. Alma Media aloitti tabloid-kokeilun vuoden 2011 alussa pohjoisissa maakuntalehdissään Lapin Kansassa, Pohjolan Sanomissa ja Kainuun Sanomissa.lähde?

Helsingin Sanomat siirtyi tabloidikokoon 8. tammikuuta 2013.[4]

Markkinat ja arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sanomalehdet tilataan yleensä kotiin vuosi- tai kestotilauksina. Monissa muissa maissa yleisempi tapa on ostaa sanomalehden irtonumero esimerkiksi lehtikioskista. Suomessa vain iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat vakiintuneet yksinomaan irtonumeromyyntiin.

Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksu oli aiemmin vapautettu arvonlisäverosta. Verovapaus juontui 1960-luvulta, jolloin sitä perusteltiin lehtien merkityksellä uutisten levittäjänä ja kansansivistyksellisillä seikoilla. Euroopan unioniin liittyessään Suomi sai oikeuden jatkaa verovapautta.[5] 1. tammikuuta 2012 alkaen sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksun arvonlisävero on ollut 9 prosenttia.

1990-luvulta alkaen monien sanomalehtien levikki on laskenut ja kannattavuus on heikentynyt. 2000-luvulla paperilehtien levikkien lasku on hidastunut ja monet sanomalehdet tavoittavat verkkolehdet mukaan luettuna enemmän lukijoita kuin aiemmin. Useimmat sanomalehtiyritykset ovat olleet viime vuosina hyvin kannattavia. Sanomalehtien kilpailijoiksi on tullut uusia viestimiä, kuten paikallisradiot, uudet televisiokanavat ja verkkojulkaisut, ja sanomalehdillä on ollut vaikeuksia saada uusia nuoria lukijoita. Sanomalehdet ovat yrittäneet innostaa nuoria tekemällä enemmän näitä kiinnostavia juttuja.

Viime vuosina myös kaupunkilehdet ovat kasvaneet sanomalehtiä nopeammin. Kaupunkilehdet tavoittavat sanomalehtiä paremmin myös nuoria lukijoita. Markkinointi & Mainonta -lehden Taloustutkimuksella 2009 teettämän tutkimuksen mukaan sanomalehtien arvostus Suomessa on silti parantunut selvästi vuodesta 2007.[6]

Suomen arvostetuimmat lehtibrändit 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6]

Kierrätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehti on kertakäyttötuote, joka voidaan kierrättää sekoittamalla siistattua paperimassaa uuden sellusta tehdyn paperimassan sekaan. Sanomalehtien ekotehokkuudessa on vielä paljon parantamisen varaa, esimerkiksi jakamalla sanomalehtitilaus naapureiden kesken parannetaan merkittävästi sanomalehden ekotehokkuutta.[7]

Suurimmat suomalaiset sanomalehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten lehtien lukijamääriä selvitetään Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) yhteydessä. KMT:ssä tiedot kerätään tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna. Lukijamäärä ilmaisee kuinka monta lukijaa lehden numerolla keskimäärin on. Levikki puolestaan kertoo kuinka monta kappaletta lehden numeroa keskimäärin myydään. KMT:ssä on mukana 39 sanomalehteä, kaikkiaan eri lehtiä on KMT:ssä on 190.[8]

20 luetuinta sanomalehteä (lukijamäärät tuhansina)
Sanomalehti Sijoitus 2022 Lukijamäärä 2022[9] Nettilehden kanssa 2022[9] Sijoitus 2012 Lukijamäärä 2012[8] Kotipaikkakunta
Ilta-Sanomat 1 253 2 950 2 650 Helsinki
Iltalehti 2 181 2 943 3 585 Helsinki
Helsingin Sanomat 3 601 1 698 1 905 Helsinki
Kauppalehti 4 100 607 7 196 Helsinki
Maaseudun Tulevaisuus 5 275 544 4 321 Helsinki
Aamulehti 6 173 478 5 306 Tampere
Helsingin Uutiset 7 90 406 Helsinki
Turun Sanomat 8 125 294 6 241 Turku
Kaleva 9 110 283 8 184 Oulu
Keskisuomalainen 10 94 253 9 169 Jyväskylä
Ilkka 11 107 204 11 132 Seinäjoki
Savon Sanomat 12 93 203 10 150 Kuopio
Tamperelainen 13 123 188 Tampere
Länsiväylä 14 90 175 Espoo
Satakunnan Kansa 14 75 175 12 128 Pori
Etelä-Suomen Sanomat 16 68 168 13 125 Lahti
Karjalainen 17 62 153 14 112 Joensuu
Hufvudstadsbladet 18 55 148 15 107 Helsinki
Lapin Kansa 19 59 131 16 83 Rovaniemi
Vantaan Sanomat 20 84 117 Vantaa

Sanomalehden valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehti uutisoi tapahtumia. Kun jotain merkittävää tapahtuu, niin paikalle lähetetään toimittaja ottamaan selkoa tapahtuneesta sekä valokuvaaja ottamaan valokuvia tilanteesta. Tämän jälkeen aineisto lähetetään toimitukseen, joka käsittelee aineiston valmiiksi artikkeliksi. Seuraavaksi uutinen menee taittoon, missä taittaja asettelee sanomalehden sivut. Ennen lehden sulkeutumista valmiit sivut lähetetään sähköisinä pdf-tiedostoina painoon.[10]

Paino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painossa sivut avataan, niille tehdään värierottelu, ja lopuksi sivuista tehdään painopinnat. Painossa pdf-tiedostoista erotetaan CMYK-värit, joilla saadaan tehtyä neliväritulostus ja painopinnat neljälle eri alumiinilevyille. Painossa tarvitaan värin lisäksi vettä. Mikserihuoneessa vesijohtovesi puhdistetaan ja sen pintajännitettä alennetaan pH-arvoon 4,8–5,2.[10]

Painaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli tuhat kiloa painavat paperirullat haetaan trukilla varastosta ja ne viedään valmistelupisteeseen. Sieltä kuljettimet vievät paperirullat välivarastoon, josta vihivaunut kuljettavat rullat painokoneelle. Painokone muodostuu painotorneista, joissa yksi torni koostuu lukuisista teloista ja sylintereistä. Sanomalehdet painetaan yleisimmin offset-tekniikalla. Painamisessa painolevyissä oleva sivun kuva ensin kostutetaan. Tämän jälkeen levylle levitetään ohut kerros painoväriä. Väri tarttuu vain painettaville sivun kohdille. Sivun kuva siirtyy kumitettujen telojen siirtämänä paperille. Painokonetta ohjataan ohjaamosta.[10]

Sidonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa lehdistä sidotaan, jolloin käytetään stiftaus- eli metallilankaa.[10]

Taittolaite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taittolaite on osa painokonetta. Siinä paperiradat halkaistaan ja ohjataan päällekkäin. Tämän jälkeen paperi katkaistaan määrämitaltaan lehden koon mukaan ja taitetaan.[10]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taittolaitteelta lehdet poimitaan automaattisesti kuljettimille. Kuljettimien leuoissa lehdet siirtyvät postitusosastolle. Painokoneen nopeus on usein liian nopea postituskoneelle. Tällöin lehtiä varastoidaan erillisille keloille, joilla tasoitetaan painon ja postituksen välisiä nopeuseroja.[10]

Postitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postituksessa laitteet ottavat lehdet vastaan joko taittolaitteelta tai varastokelalta. Liitelaitteella lisätään liitejulkaisut. Lehteen voidaan tehdä mustesuihkulla myös osoitetiedot. Lehdet niputetaan ja nipun päälle laitetaan osoitetarra viivakoodina. Skanneri lukee viivakoodin ja nippu menee oikeaan paikkaan lähettämössä.[10]

Jakelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähettämöstä lehtiniput kulkevat kuljetushihnaa pitkin jakeluautoihin, jotka kuljettavat lehtiniput jakajille. Jakajat vievät lehdet tilaajille.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Kaukoranta, Heikki & Kemppinen, Jukka: Sarjakuvat, s. 15. Otava, 1982. ISBN 951-1-06710-9.
  3. Hurmerinta, Markku: Talouslehtien suhtautuminen uusiin ansaintamalleihin. Liiketaloudellinen Aikakauskirja, , nro 3–4/2009, s. 222. Liiketaloustieteellinen Yhdistys ry. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 25.9.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. 123 vuotta lukijain kynnyksen yli Helsingin Sanomat. 16.11.2012. Viitattu 4.7.2023.
  5. Kysy mitä vain 29.10.2009/5.11.2009. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 22.5.2011. [vanhentunut linkki]
  6. a b Kärkkäinen, Vesa & Pietiläinen, Matti: Sanomalehdet kirivät. Savon Sanomat, 10.10.2009, s. 12.
  7. Opas ekotehokkaaseen arkeen Suomen luonnonsuojeluliitto. Arkistoitu 8.11.2007. Viitattu 21.1.2008.
  8. a b Paperilehti edelleen ylivoimaisesti suosituin lukemistapa levikintarkastus.fi. 1.3.2012. Arkistoitu 13.8.2012. Viitattu 29.6.2012.
  9. a b Lehtien lukijamäärät. KMT 2022, 29.9.2022. Media Audit Finland Oy. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. a b c d e f g h Kari Happonen: Sarankulman jättiläinen. Aamulehti, 25.5.2013, s. A08–09.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fröjd, Arto & Saarenmaa, Anna-Mari: Oikean uutisen jäljillä: Medialukutaidon työkirja opettajille: Opas sanomalehden maailmaan. Tampere: Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-02-1.
  • Mervola, Pekka: Kirja, kirjavampi, sanomalehti: Ulkoasukierre ja suomalaisten sanomalehtien ulkoasu 1771–1994. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Helsinki Jyväskylä: Suomen historiallinen seura, 1995. ISBN 951-710-013-2.
  • Torvinen, Taimi: Ulkomaisen sanomalehdistön historia. Viestintätutkimuksen seuran julkaisusarja 6. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2760-3.
  • Tommila, Päiviö & Salokangas, Raimo: Sanomia kaikille: Suomen lehdistön historia. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2621-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sanomalehti.