Ovi
Ovi on levymäinen rakennusosa, jolla suljetaan seinässä tai vastaavassa rakenteessa oleva kulkuväylä tai muu aukko.[1] Kulkuaukolta vaaditaan kävelemisen mahdollistavaa kokoa, jolloin pienempää aukkoa nimitetään luukuksi. Muuhun tarkoitukseen, kuten kaappien sulkemiseen tehtyä levyä kutsutaan kuitenkin myös oveksi.
Ovien historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhimmat tunnetut merkit ovista on löydetty egyptiläisistä haudoista, joissa niitä on kuvattu yksi- tai kaksiosaisina ja yhdestä puusta tehtyinä. Myöhemmin ne levisivät Eurooppaan todennäköisesti antiikin Kreikan ja Rooman kautta.
Oven käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ovella voidaan erottaa talon eri huoneet tai ulko- ja sisätila toisistaan. Rakennusten lisäksi ovia käytetään esimerkiksi kulkuvälineissä. Oviaukolla muodostetaan yhteys kahden tilan välille, ja siinä olevalla ovella voidaan estää tai sallia ihmisten, eläinten, tavaroiden tai ilman läpikulku, tai äänen ja valon kantautuminen kahden tilan välillä.
Suomessa ulko-ovi aukeaa tyypillisesti ulospäin, kun taas joissakin muissa maissa sisäänpäin. Aukeamissuunta saattaa liittyä vanhoihin vieraanvaraisuustapoihin, luonnonoloihin tai paloturvallisuuteen. Sisäänpäin aukeavan oven saranat ovat sisäpuolelle, jolloin ovea ei voi murtaa auki saranatapit poistamalla. Tämän estämiseksi ulospäin avautuviin kerrostalon oviin lisätään usein saranapuolelle karmiin tapit estämään oven murtamisen saranapuolelta.
Ovityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aukeamistavan suhteen tavallisin on saranaovi, joka aukeaa yhteen suuntaan. Heiluriovessa eli saluunanovessa, joka avautuu molempiin suuntiin, käytetään usein erikoissaranaa ja vaimentavia jousia. Saranoiden ohella käytetään liukukiskoja ja pyöriä liukuovissa suurten oviaukkojen sulkemiseen. Kolmas ovityyppi on nosto-ovi, joka siirretään paikalleen kiskojen avulla ylä- tai alapuolella olevasta syvennyksestä. Ovet voivat olla myös lamelli- eli haitari- tai taiteovia, jotka avattaessa menevät kokoon. Samantyyppisiä ovat laskos- eli paljeovet, joissa on metallirakenteeseen kiinnitetty taipuisa muovi- tai nahkakalvo, tai vastaava.[1]
Vetoa torjumaan käytetään pyöröovea, joka koostuu kahdesta toisiinsa kohtisuoraan kiinnitetystä ovilevystä, jolloin leikkauskohta toimii akselina. Nykyisin käytetään myös automaattiovia, jotka avautuvat ja sulkeutuvat valokennon tai vastaavan koneiston avulla.[1] Automaattisesti avautuvat ovet voivat avautua avauskytkimen, anturin, infrapunan, paineen tai liikkeentunnistimen signaalista.
Muita ovityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hollantilainen ovi
- Portaali, arkkitehtonisesti korostettu pääsisäänkäynti
- Lasku- tai nosto-ovi eli lattialuukku
- Panssariovi (käytetään esimerkiksi kassakaapeissa)
- Erikoisovet. Tällaisia ovat muun muassa veden, ilman, palon ja säteilyn pitävät ovet, joita käytetään esimerkiksi väestönsuojissa, avaruusteknologiassa ja sukellusveneissä.
- Auton ovia:
- Tavallinen, joka on saranoitu edestä autoon nähden
- Kaappari, joka on saranoitu takaa autoon nähden
- Lokinsiipi/saksi (käytetään enimmäkseen erilaisissa urheiluautoissa, esimerkiksi Lamborghinissa) on saranoitu edestä taikka ylhäältä. Ne aukeavat ylöspäin
- Liukuovi paketti- ja tila-autoissa
Ulko-ovi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulko-ovi on ovi, joka on asennettu rakennuksen ulkoseinään kulkuväyläksi. Yleisimmät varastoitavat modulikoot ovat M9X21 ja M10X21.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c ”ovi”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/rakenteita_ja_rakennusosia/fi_FI/Ovet/ (Arkistoitu – Internet Archive)