Linna

Turun linna heinäkuussa 2006

Olavinlinna heinäkuussa 2002.

Linna on historiallisesti sotilaallinen suojarakennus tai -rakennusryhmä, jonka tärkeimpiä osia ovat muurit ja yksi tai useampi torni.

Tarkoitus ja rakenne

Ristiretkien yhteydessä 1100-luvulla rakennettu Krak Des Chevaliers oli Johanniittojen vahvin linnoitus Pyhällä maalla.

Linna on rakennus, joka on sotilaallinen puolustusasema. Puolustettavuutta parannetaan muun muassa muureilla, torneilla ja vallihaudoilla. Linna voi olla erillinen oma rakennus tai rakennuskokonaisuus, tai se saattaa liittyä selvästi erottuvana osana kaupunginmuuriin.

Esimerkiksi ristiretkien yhteydessä 1100- ja 1200-luvuilla linna oli osa hyökkäys- ja puolustus-sodankäyntiä. Niitä pyrittiin rakentamaan niin syvälle vihollisen alueelle kuin mahdollista, josta käytiin sotaa ympäröivän alueen asukkaita vastaan. Vihollisarmeijan uhatessa joukot vetäytyivät takaisin linnaan ja toivoivat, että se pystyttiin pitämään kunnes apujoukot saapuvat tai kunnes vihollinen luopuu hyökkäysaikeistaan. Näistä syistä linnat rakennettiin niin sanotusti välimaastoon eikä sovitulle rajalinjalle, jota olisi pitänyt puolustaa. Tyypillisesti linnoja rakennettiin lähelle toisiaan, jotta niistä saatettiin auttaa toisia hyökkäyksen kohteeksi joutuneita linnoja. Ristiretkiajan kuluessa linnojen tarkoitus muuttui vallan säilyttämiseen vallatulla alueella ja linnanherran turvallisuuden varmistamiseen tyytymättömältä väestöltä sekä kilpailevilta suurmiehiltä. Veden saanti oli linnan piirityskestävyyden kannalta ratkaisevaa. Veden saantia on pyritty ratkaisemaan syvillä kaivoilla tai erilaisilla sadekausina täytettävillä säiliöratkaisuilla.

Linnoilla on aina voinut olla myös toissijaisia ominaisuuksia esimerkiksi hallitsijoiden asuntoina (esim. Windsorin linna) ja joskus myös hallinnollisina keskuksina. Tällöin puolustusrakenteisiin on sijoitettu myös asuin- ja edustustiloja, uskonnollisia rakennuksia ym. kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan.

Puolustus ja hyökkäys

Linnaa rakennettaessa puolustusasema on suunniteltu siten että se kestää mahdollisimman hyvin aikakautensa taktiikat ja aseet. Hyökkääjällä on ollut käytössään kaksi taktiikkaa: piiritys ja rynnäkkö. Aseita ovat olleet erilaiset terä- ja jousiaseet, piiritystornit, rampit ja heittokoneet kuten katapultti, trebuchet ja ballista. Piiritystilanteessa hyökkääjä pyrki voittoon ehdyttämällä linnan puolustustahdon tai resurssit, tyypillisesti juoman ja ruoan. Tyypillinen tapa puolustuksen murtamiseen rynnäköllä on ollut muurin ylittäminen tikkaiden, köysien tai piiritystornien avulla. Rynnäkön helpottamiseksi tai mahdollistamiseksi muuria on pyritty murtamaan heittokoneilla singotuilla ammuksilla tai sortamalla muuri sen alle kaivettuun tunneliin.

Muurien ja tornien sotilaallinen merkitys romahti tarpeeksi tehokkaan tykistösodankäynnin tultua käyttöön. Muutoksen voi määritellä tapahtuneeksi Euroopassa pääosin 1400- ja 1500-luvuilla, jolloin tuhansia vuosia käytössä ollut, muureihin ja torneihin perustunut puolustustaktiikka muuttui vanhanaikaiseksi. Tämän jälkeen siirryttiin vaiheittain rakentamaan erilaisia linnoitteita, joissa muurien massaa vähitellen kasvatettiin, jotta ne kestäisivät paremmin yhä tuhovoimaisemman tykistön tulituksen. Samalla pyrittiin luomaan edullinen tuliasema puolustavalle tykistölle. Puolustus- ja hyökkäystekniikoiden keskinäinen kilpajuoksu johti nopeasti bastionjärjestelmän kehittämiseen.

Varhaiset linnat

Englantilaisen Topcliffen linnan pohjapiirros. Oikealla puolella kumpu ja vasemmalla esilinna.

Katso myös: Suomen muinaislinnat

Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Euroopassa rakennettiin puolustarkoituksiin aidattuja alueita, joita suojasivat kaivannot, vallit ja paaluaidat. Näissä laajoissa linnoituksissa koko yhteisö eli turvassa, ja se myös itse ylläpiti ja puolusti niitä. Viikinkien hyökkäysten aikana 900-luvun lopulla ja 1000-luvun alussa kreivit ja heidän jälkeensä alemmatkin maata omistaneet aateliset alkoivat rakentaa omia linnoituksiaan, yhä useammin maaseudulle, kukkuloiden laelle. Lordit rakennuttivat linnojaan varmistaakseen maanomistuksensa ja paikallisen käskyvaltansa sekä suojatakseen itsensä ja perheensä. Varhaisimmat linnat Pohjois-Ranskassa ja Englannissa 1000–1100-luvuilla olivat maakumpujen päälle rakennettuja puutorneja. Kummun lakea ympäröi paaluaita, josta sisälle pääsi portaita tai laskusiltaa pitkin. Kumpu sijaitsi esilinnassa, jota rajasivat vallihauta ja paaluaita. Esilinnassa oli asuinrakennuksia, ja paikalliset pääsivät sinne turvaan hädän hetkellä. Ylhäisyys itse suojautui menemällä kummun laelle yksityiseen torniinsa. Tällaiset linnat yleistyivät Englannissa ja muualla Euroopassa normannien valloitusten myötä 1000-luvulla, ja 1100-luvulla kaikkien merkkimiesten kerrottiin jo rakennuttavan itselleen linnan. Pohjois-Euroopassa pitkälle 1100-luvulle linnojen puisia torneja suojelivat aidat ja maavallit. Vuosisadan loppua kohti kivilinnojen määrä alkoi ristiretkien yhteydessä kasvamaan, niin etelässä kuin pohjoisessa. Niin sanotulla pyhällä maalla erilaiset ritarijärjestöt, kuten Temppeliherrat ja Johanniitat, rakensivat suuria kivilinnoja ja 1200-luvulla Saksalainen ritarikunta.

Kivilinnat

Yorkin linnan kukkulatorni, jonka ympärille on rakennettu kivinen kehämuuri.

Puiset suojaukset havaittiin ajan mittaan riittämättömiksi, sillä ne saattoivat palaa, ja ne jouduttiin uusimaan säännöllisesti. Sen vuoksi linnoja alettiin rakentaa kivestä. Kivistä tornia ei liian painavana voitu rakentaa maakummuille, joten se rakennettiin muualle esilinnan alueelle. Tästä paksuseinäisestä ja korkeasta keskustornista tuli linnan tärkein puolustustorni ja asuinpaikka. Ensimmäiset kiviset keskustornit rakennettiin 1000-luvun ja 1100-luvun taitteessa. Varhainen esimerkki on nelikulmainen Lontoon Valkoinen torni, jota alettiin rakentaa 1078.

Tornin lisäksi myös muureja alettiin rakentaa kivestä. Joissain linnoissa rakennettiin kehämuuri kukkulatornin ympärille, joissakin ympärysmuuri esilinnan ympärille. Ympärysmuuriin saatettiin rakentaa torneja, jotka ulkonivat muureista niin että jousiampujat saattoivat ampua hyökkääjiä sivulta. Tornit olivat aluksi neliön muotoisia, mutta 1100-luvulla alettiin tehdä kestävämpiä monikulmaisia ja pyöreitä torneja. Nelikulmaisen tornin etuna oli kuitenkin se, että siihen saatiin sovitettua asuinhuoneet ja suuri aula paremmin kuin pyöreään.

1200-luvulla linnojen portteja alettiin vahvistaa vahvasti linnoitetuilla porttitorneilla, joista tuli usein myös linnan tärkeimpiä asuinrakennuksia keskustornin sijaan.

Linnojen osia

Carisbrooken linnan malli. Vasemmalla takana kumpu ja torni, sen alapuolella esilinna rakennuksineen ja muureineen.

Kumpu

Kumpu on maakumpu, jonka päälle linnoitusrakennelma, torni tai talo tehdään. Tornin materiaalina käytettiin ensin tyypillisesti puuta ja myöhemmin kiveä. Kummun yhteyteen rakennettiin tyypillisesti myös esilinna.

Esilinna

Esilinna on linnoitettu, suljettu alue. Tämän tyyppinen piha on tyypillinen linnan piirre, joita monissa linnoissa oli ainakin yksi. Kummun päällä oleva torni toimi viimeisenä ja parhaana suojapaikkana, ja esilinnaan sijoitettiin sinne paremmin mahtuvia toimintoja.

Keskustorni

Keskustorni oli tyypillisesti linnan vahvin osa.

Ympärysmuuri

Ympärysmuuri on esilinnaa ympäröivä puolustusmuuri.

Porttitorni

Portti oli tyypillisesti linnan heikoin kohta, jonka puolustamiseksi rakennettiin usein oma torni, barbakaani tai esilinna.

Vallihauta

Vallihauta on puolustusrakennelmaksi tehty kaivanto. Kaivanto saattoi olla kuiva tai täytetty vedellä. Kaivannon tarkoitus oli estää hyökkäystornien lähestyminen sekä tunnelien kaivaminen muurien alle. Suuressa kuivassa ja syvässä vallihaudassa puolustaja saattoi saada sotilaallista etua vastahyökkäyksessä rynnäkköä vastaan esimerkiksi käyttämällä raskasta ratsuväkeä jalkaväkeä vastaan.

Muita tyypillisiä piirteitä

Sakaroidut muurit olivat usein ainakin ympärysmuureilla sekä porttitorneilla. Sakaroinnilla tarkoitetaan yleisesti järjestelmää, jossa rakennuksen (muuri, torni ym.) harjalla on ns. lyhyt muuri, jossa sakarat ja aukot vaihtelevat vuorotellen. Tarkoitus on sekä antaa suojaa puolustajille että mahdollistaa aseiden käyttö hyökkääjää vastan. Ampuma-aukkoja voi olla sakaroissa tai muualla muurissa. Ampuma-aukon tarkoitus on suojata puolustavaa jousiampujaa pienentämällä osumalle alttiina olevaa pinta-alaa verrattuna tilanteeseen, jossa ampuja olisi näkyvissä sakaroinnin välissä. Muurin ylin osa voi ulottua hieman ulospäin, jolloin mahdollistuu erilaisten esineiden ja nesteiden tiputtaminen suojasta suoraan muurin vierellä olevien hyökkääjien päälle. Olkakivien välisessä osassa on usein aukko, josta voidaan pudottaa jotain muurin juurella olevien hyökkääjien päälle. Olkakivien ja kivisen puolustuskäytävän sijasta tällainen ulokkeellinen puolustuskäytävä voitiin rakentaa myös kokonaan tai osittain puusta.

Linnat nykyisin

Monet keskiaikaiset linnat ovat osittain säilyneet nykypäiviin asti, vaikka alkuperäisen käyttötarkoituksen sotilaallinen osa menetti merkityksensä ja ulkoasu on muuttunut käytännössä aina merkittävästi. Monet matkailijoiden tuntemat nähtävyydet ovat käytännössä täydellistä rekonstruktiota ilman tietoa täsmällisestä alkuperäisestä ulkoasusta minkään linnan keskiaikaisen rakennusvaiheen ajalta. Esimerkkejä ovat Suurmestarien palatsi Rhodoksella ja Carcassone, jälkimmäisessä tosin suurimmat täysin uudelleen rakennetut kohdat lienevät kaupunginmuurien jäännöksien päällä. Raunioitumattomat linnat ovat lähes poikkeuksetta saneerattuja, usein romanttisesti, jolloin omistaja ei ole edes yrittänyt luoda alkuperäistä ilmettä vaan on hakenut visuaalisesti kaunista lopputulosta, joka jälkikäteen katsottuna heijastaa lähinnä korjausajanjakson käsitystä "keskiaikaisesta" ulkoasusta. Tällöin alkuperäinen rakenne näkyy lähinnä muurattujen seinien sijoittelusta sekä säilyneistä romaanisista ja goottilaisista yksityiskohdista. Monet alun perin asuintarkoitukseen rakennetut linnat on saneerattu aikojen saatossa palvelemaan paremmin tarkoitustaan poistamalla vanhanaikaiseksi jääneet puolustusrakennelmat, avaamalla ikkunoita alun perin suljettuihin muureihin sekä mahdollisesti muuttamalla rakennuksen tyyliä vallitsevan maun mukaiseksi. Tällaiset rakennukset ovat maaseudulla tyypillisesti palvelleet varakkaan maataomistavan väestön kartanoina (Suomessa esim. Kuitia).

Suomalaisia linnoja

Hämeen linna 1600-luvun lopulla. Keskuslinnaa ympäröivä sakaraharjainen ulompi kehämuuri on vielä lähellä keskiaikaista ulkoasuaan, ja päälinnan tornit erottuvat selvästi, sillä ylintä kerrosta ei ole vielä lisätty. Suecia antiqua et hodierna

Ennen linnoja Suomessa oli yleisesti käytössä linnavuoria. Linnojen kukoistuskausi Suomessa sijoittuu 1300-luvulle. Vanhin säilynyt ja suurin linna on Turun linna, jota alettiin rakentaa 1280-luvulla. Muita vanhimpia suomalaisia linnoja ovat Hämeen linna ja Viipurin linna. Suomen linnat pystytettiin kruunun (mm. Turun, Hämeen, Viipurin ja Olavinlinnat), kirkon (mm. Kuusiston linna), yksityisten henkilöiden (suurin osa) tai mahdollisesti alueellisena puolustuksellisena yhteistyönä vanhojen linnavuorten tapaan (mm. Vanhalinna) hallinto- ja puolustustukikohdiksi tärkeille paikoille.

Suomalaisia linnoja:

• Grabbacka
• Hakastaron linna
• Hakoisten linna
• Hämeen linna
• Kajaanin linna
• Kastelholman linna
• Kokemäen linna
• Puolustustorni, Koroinen Suomen piispojen kirkon yhteydessä Koroisissa
• Korsholman linna
• Kuitian linna
• Kuusiston linna. Turun piispojen linna
• Käkisalmen linna
• Liinmaan linna
• Olavinlinna
• Raaseporin linna
• Sipoonlinna
• Sundholman linna
• Teinperin linna
• Turun linna
• Vanhalinna
• Viipurin linna

Katso myös: Luettelo Suomen linnoista

Muunmaalaisia linnoja

• Bastilji, Pariisi, Ranska (tuhottiin vallankumouksen yhteydessä)
• Krak de Chevalier, Syyria
• Lontoon Tower, Lontoo, Englanti
• Malborkin linna, Malbork, Puola
• Toompean linna, Tallinna, Viro

Katso myös

• Bastionijärjestelmä
• Linnavuori
• Palatsi
• Sitadelli

Lähteet

• Bouchard, Constance Brittain (toim.): Knights in History and Legend. Firefly Books, 2009. ISBN 1-55407-480-0.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Linna Wikimedia Commonsissa

• Rakennusperintö.fi: Linnat ja linnoitukset (Arkistoitu – Internet Archive)
• Rakennusperintö.fi: Suomen keskiaikaiset kivilinnat (Arkistoitu – Internet Archive)