Kattohaikara
| Kattohaikara | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Haikaralinnut Ciconiiformes |
| Heimo: | Kattohaikarat Ciconiidae |
| Suku: | Kattohaikarat Ciconia |
| Laji: | ciconia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ciconia ciconia |
|
 Kattohaikaran levinneisyys. Vihreällä pesimisalueet ja sinisellä talvehtimisalueet. |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Kattohaikara (Ciconia ciconia) on kattohaikaroiden heimoon kuuluva lintulaji. Linnusta on käytetty aiemmin myös virosta kielestä johdettua nimitystä valkea tuonenkurki.[2][3]
Nykyisen nimensä mukaisesti kattohaikara pesii usein katoilla. Suuressa osassa Eurooppaa kattohaikaraan suhtaudutaan myötämielisesti, ja paikoin haikaraa pidetään jopa hyvän onnen tuojana. Kansanperinteessä niiden kerrotaan tuovan ihmisille vauvoja silkkinyyteissä.lähde?
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kattohaikaran pituus on 100–110 cm, siipiväli 195–215 cm ja paino 2,3–4,4 kg. Se on lähes kokonaan valkoinen, ainoastaan siipisulat ovat mustat. Lisäksi haikaralla on pitkä punainen nokka ja jalat. Jalat ovat pitkät ja muihin haikaroihin verrattuna tukevat.lähde?
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kattohaikara pesii Euroopassa, Länsi-Aasiassa sekä paikoin Afrikassa. Useimmat yksilöt talvehtivat Afrikassa Saharan eteläpuolella. Yksi alalaji elää Turkestanissa ja talvehtii Iranissa ja Intiassa.lähde?
Suomessa kattohaikara on säännöllinen vieras enimmäkseen keväisin maan eteläosissa. Voimakkaat ja pitkäaikaiset etelänpuoleiset tuulet tuovat huhti-toukokuussa Suomeen kattohaikaroita Virosta ja Venäjältä. Vuosittain tavataan joistain kymmenistä jopa neljään sataan kattohaikaraa.lähde? Suomessa ensimmäinen onnistunut kattohaikaran pesintä todettiin toukokuussa 2015 Tl. Koskella. Haikara pesi pylvään päähän rakennettuun pesään.[4][5] Ensimmäinen kuoriutunut poikanen havaittiin juhannuksena.[6][7] Poikasia kuoriutui kolme, mutta yksi kuoli, ja emo heitti sen pois pesästä.[8] Birdlife Suomi ja Ylen Turun toimitus järjestivät nimikilpailun, ja rengastuksen yhteydessä poikaset saivat nimikseen Kinttu ja Kontti.[9]
_(1)_Koski_Tl._9.7.2015.jpg) |
 |
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rannikot, järvien, jokien ym. vesistöjen rannat, kosteikot ja pellot, niityt ja asutetut seudut.lähde?
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kattohaikara on sukukypsä neljän vuoden iässä. Emo munii 1–5 munaa pesään, joka usein sijaitsee katolla, mutta lintu kelpuuttaa pesäpaikakseen myös tornit, puhelinpylväät ja puut. Haikaroille tehdään myös tarkoituksella pesäkehikkoja, koska kattohaikaran uskotaan tuovan onnea taloon.lähde?
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kattohaikaran ravintoon kuuluvat sammakot, matelijat, pienet nisäkkäät, kalat, madot ja hyönteiset.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Ciconia ciconia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Pekka Linnainen: Tuonenkurki – lainasana, joka palautettiin Estofennia. 24.3.2020. Viitattu 25.3.2020.
- ↑ Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 7.4.2011
- ↑ Sarita Blomqvist: Harvinaiselta kattohaikarapariskunnalta odotetaan jo perheenlisäystä 21.5.2015. Ylen uutiset. Viitattu 21.5.2015.
- ↑ Yrjö Hjelt: Historiallinen juhannusvauva tulossa 28.5.2015. Ylen uutiset. Viitattu 29.5.2015.
- ↑ Harvinaista Suomessa: Kattohaikarapariskunta sain ensimmäisen poikasen (Archive.org) 20.6.2015. Aamulehti. Arkistoitu 27.7.2015. Viitattu 20.6.2015.
- ↑ Anni Heikkilä: Suomen ensimmäinen ja ainoa kattohaikarapari sai poikasen 20.6.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.6.2015.
- ↑ Kattohaikarapariskunta menetti poikasen 12.7.2015. Aamulehti. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 13.7.2015.
- ↑ a b Sarita Blomqvist: Suomen ensimmäisistä kattohaikarasisaruksista tuli Kinttu ja Kontti 28.7.2015. Yle.fi Uutiset. Viitattu 28.7.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laiho, Ilkka 1979: Myöhäinen kattohaikara Ciconia ciconia Kiikalassa. - Lintumies 2.1979 s. 84. LYL.
- Kattohaikara Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kattohaikara (Ciconia ciconia)
- ITIS: Ciconia ciconia (englanniksi)
| ||||||||||