Haahka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haahka
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Haahkat Somateria
Laji: mollissima
Kaksiosainen nimi

Somateria mollissima
(Linnaeus, 1758)

Haahkan levinneisyys. Pesimisalue vihreällä, Talvehtimis- ja ravinnonhakualueet sinisellä
Haahkan levinneisyys. Pesimisalue vihreällä, Talvehtimis- ja ravinnonhakualueet sinisellä
Katso myös

  Haahka Wikispeciesissä
  Haahka Commonsissa

Somateria mollissima

Haahka (Somateria mollissima) on meren saaristoissa elävä sorsalintu. Koiraspuolisesta haahkasta käytetään myös nimitystä kalkas[3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uroshaahkalla on laaja valkea kaulus, musta päälaki ja musta alaruumis. Naaras on ruskeankirjava ja muistuttaa väritykseltään muita sorsanaaraita. Haahka vaikuttaa maissa ollessaan pönäkältä ja hiukan kömpelöltä, elementissään se on vasta uidessaan ja sukeltaessaan.

Täysikasvuisen haahkan pituus on noin 50–70 cm ja siipien kärkiväli 110 cm. Haahka painaa noin 1,2–2,2 kiloa.

Vanhin suomalainen rengastettu haahka on ollut 28 vuotta 7 kuukautta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut peräti 37 vuotta 10 kuukautta vanha brittiläinen haahka.

Haahkan ääni on päivittelevä ”o-hhoh”. Naaraat kotkottavat matalalla äänellä, pedon uhatessa (esimerkiksi merilokki tai -kotka) kotkotus kiihtyy voimakkaaksi.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahka on levinnyt Pohjois-Euroopan, Pohjois-Amerikan ja itäisen Siperian rannoille. Se pesii alueen pohjoisimmissa osissa, ja muuttaa talvehtimaan etelämmäs avoimen meren äärelle. Jonkin verran haahkoja talvehtii jäänreunan tuntumassa Ahvenanmaalla ja Pohjois-Itämerellä. Suomessa haahka pesii koko saaristoalueella, mutta on harvalukuinen Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoissa. Vahvin kanta on Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Parimäärä lienee 150 000 parin luokkaa. Kanta on taantunut voimakkaasti viime vuosina. Nykyään Itämerellä haahka on erittäin uhanalainen. Euroopan pesimäkanta on vähintään 800 000 – 940 000 paria, joista 32 000 paria Britteinsaarilla. Venäjällä pesii 20 000 – 30 000 paria[4].

Suomessa 2020-luvulla vahvin haahkakanta on säilynyt Lemlandin Lågskärillä, jossa on annettu lupa jopa merikotkien suojametsästykseen.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahka on suolaisen veden lintu, eikä sitä tavata pesivänä makean veden altailla. Saaristossa esiintymisen painopiste on ulko- ja välisaariston puuttomilla luodoilla. Pesii myös pienillä metsäpeitteisillä saarilla sisäsaaristoa myöten. Karttaa pesimistä suurilla metsäsaarilla, sillä niillä asuvat maapedot kettu, supikoira, mäyrä sekä ihminen koirineen ja kissoineen tuhoavat valtaosan pesinnöistä. Muiden vesilintujen tavoin haahka suosii lokki- ja tiirayhdyskuntia.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahkat saapuvat pesimäluodoilleen heti jäiden sulettua maalis-huhtikuussa. Tyynenä aamuna meri kaikuu kalkkaiden eli haahkakoirasten matalista soidinäänistä. Koiraat partioivat luodon rannassa naaraan hautoessa. Naaras poistuu pesältä vain pari kertaa vuorokaudessa syömään. Jos koiras ei ole paikalla vartioimassa naarasta, ryntäävät lähistön koiraat yksinäisen naaraan kimppuun, yrittäen paritella sen kanssa. Haudonnan lopulla naaras on haluton parittelemaan, ja silloin useat koiraat ovat jo poistuneet sulkasatoalueille.

Haahka rakentaa pesänsä maahan tavallisesti lähelle merta ja vuoraa sen haahkanuntuvilla. Pesä voi olla aivan avoimesti heinikossa tai kanervikossa, mutta usein se on piilossa katajatiheikössä. Muninta alkaa joskus jo huhtikuun puolivälissä, tavallisesti vapun maissa. Uusintapesiä voidaan tavata vielä kesäkuun lopulla. Vaaleanvihreitä, selvästi kananmunaa suurempia munia on 4–6 ja niitä haudotaan nelisen viikkoa. Naaraan on oltava tarkkana, sillä minkki, kettu, korppi ja varis herkuttelevat mielellään haahkanmunilla. Varhaisempina aikoina ne kelpasivat myös ihmisille. Poikueet emoineen liittyvät usein yhteen suureksi parveksi, jolloin puolustautuminen siivekkäitä petoja vastaan on tehokkaampaa.

Ihminen on vuosisatojen ajan kerännyt haahkanuntuvia täkkien ja takkien täytteeksi. Tämä ei aiheuta linnuille kärsimystä, koska untuvat voidaan kerätä sen jälkeen kun poikaset ovat jo lähteneet pesästä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahkan pääravintona ovat sinisimpukat, joiden lisäksi se syö pieniä kaloja ja sammakkoeläimiä.[6]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utsjoella ja Inarissa haahkasta käytettiin nimeä auhti tai autti. Uudessakaupungissa ja Merimaskussa koiras oli kalkas ja naaras haha.[7] Historiallisia nimiä ovat olleet muun muassa hahca (Biblia 1642), wodhi (Schroderus, 1637), haahka, hahka, merisuorsa (Ganander, 1787). [8]

Tieteellinen nimi Somateria tulee kreikasta, missä soma, somatos tarkoittaa kehoa ja erion villaa. [9] Mollissima on latinan superlatiivi ja tarkoittaa kaikkein pehmeintä. [10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6.
  • Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.
  • Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Toinen osa. Wsoy, 1927.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ BirdLife International: Somateria mollissima IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.7.2021).
  3. ↑ Aku Ahlholm: Koirashaahkan metsästystä autiolla saarella jahtimedia.fi. 17.2.2019. Viitattu 13.3.2021.
  4. ↑ Ankerias on vaarassa kuolla Suomessa sukupuuttoon, sen lisäksi joka yhdeksäs laji on muuttunut uhanalaiseksi, HS, 8.3.2019
  5. ↑ Asmo Raimoaho: Haahkojen vuoksi YLE. 11.6.2023. Viitattu 12.6.2023.
  6. ↑ Suomen Metsästäjäliitto - Haahka (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Kivirikko, 1927, s. 199
  8. ↑ Häkkinen, 2011, s. 292
  9. ↑ Jobling, 2010, s, 359
  10. ↑ Jobling, 2010, s, 258

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergman, Göran 1978: Ejdrar Somateria mollissima med ungar kan lära sig att båtar med människor utgör skydd mot havstrutar.-Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 54:13-14.
  • Bustnes, J. O. & Erikstad, K. E. 1993: Site fidelity in breeding Common Eider Somateria mollissima females.-Ornis Fennica 70:11-16.
  • Götmark, F. 1989: Costs and benefits to Eiders nesting in gull colonies: a field experiment. - Ornis Scand. 20:283-288.
  • Kilpi, Mikael 1986: Voiko koiraslaskentoja käyttää haahkan seurannassa? - Lintumies 5.1986 s. 230-233. LYL.
  • Kilpi, Mikael 1987: Haahkan kannanmuutoksista Hangon läntisellä selällä 1978-84. - Lintumies 4.1987 s. 163-165. LYL.
  • Kilpi, Mikael & Laurila, Terhi 1987: Kuinka paljon koirashaahkoja sulkii Suomen merialueilla? - Lintumies 5.1987 s. 193-194. LYL.
  • Pulliainen, Erkki, Elomaa, Erkki, Oksanen, Olli & Valkama, Juha 1979: Haahka Somateria mollissima jälleen pesivänä Perämerellä. - Lintumies 2.1979 s. 82. LYL.
  • Stjernberg, Torsten 1982: The size of the breeding Eider population of the Baltic in the early 1980s. - Ornis Fennica 59:135-140.
  • Valste, Juha & Palmgren, Jörgen 1984: Haahka vähentynyt läntisen Uudenmaan saaristossa. - Lintumies 3.1984 s. 127-128. LYL.

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Haahka&oldid=21618281”