Äes
Äestä käytetään maanviljelyssä maan pehmentämiseen ja hienontamiseen kyntämisen jäljiltä, joskin joskus myös joutomaata voidaan äestää rikkaruohojen kasvun vähentämiseksi.[1]
Äes itsessään on hyvin vanha keksintö, kenties peräisin jo 1100-luvulta, mutta se on aikojen saatossa muuttunut hyvin paljon, kun maatalous on kehittynyt. Ensimmäiset äkeet olivat mahdollisesti yksinkertaisia risukarhia eli risuäkeitä, jotka valmistettiin kiinnittämällä hyvin oksaisia puita yhteen ja joita sitten vedettiin vaikkapa hevosella pitkin peltoa. Karhi oli alun perin Savossa kehitetty suurkaskille soveltuva äestyyppi[2], mutta nimitystä käytetään nykyisinkin äkeen yleisnimenä jossain puolilla Suomea.
Nykyisin äestä vedetään traktorilla. Ennen traktoreita vetojuhtana käytettiin hevosia ja kaikkein varhaisimmassa maataloudessa härkiä.[3]
Metsän uudistamisen yhteydessä avohakkuun jälkeen käytetään järeää, erityisesti metsäpohjan äestämiseen tarkoitettua pyörivää äestä, joka tekee 60–80 cm leveän ja 5–10 cm syvän vaon peittäen hakkuutähteet alleen, johon puun siemenet kylvetään tai taimet istutetaan.[4]
Äestyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äkeet jaetaan kahteen päätyyppiin, kultivaattoreihin eli syvä-äkeisiin ja varsinaisiin äkeisiin. Varsinaisten äkeiden työsyvyys ei ole niin suuri kuin kultivaattoreiden.[5]
- joustopiikkiäes eli S-piikkiäes
- tasausäes
- lapiorullaäes eli hankmo
- lautasäes
- rikkaäes
- juurikashara
- lautasmuokkain
- metsä-äes
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seppo Simonen: ”Viljelysmaan muokkaus”, Maatalouden Pikkujättiläinen, s. 235. Porvoo Helsinki: WSOY, 1944.
- ↑ Äkeet, Kansatiede, Helsinki.fi
- ↑ Seppo Simonen: ”Maatalouden historia”, Maatalouden Pikkujättiläinen, s. 12. Porvoo Helsinki: WSOY, 1944.
- ↑ Äestys Kehityshyppy metsänhoitoon. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 29.12.2020.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, palsta 545